Rakkautta timantteihin asti.

Olette varmaan jo hieman ihmetellyt missä olen ollut koko viikon, jos perus töitä ja kaverien kanssa kahvittelua ei lasketa, olen ollut harjoittelemassa. Nimittäin torstaina oli virallinen hääpäivä isovanhemmillani ja he puhuivat jo aikaa sitten, että mennään yhdessä syömään. Keksisin ajatuksen, että tullaan syömisen jälkeen meille kakku kahville, vaikka se ei ollut se pääsyy. Hyvä ystäväni soittaa haitaria ja olimme koko viikon harjoitellut paria kappaletta ja toinen niistä oli isovanhempieni häävalssi. Itse en laulamisen aika pystynyt laisinkaan katsomaan mummia, kun hän tirautti muutaman suolaisen kyyneleen ja jos olisin häntä katsonut, olisin varmasti itsekkin alkanut itkemään. Laulaminen olisi varmasti kuulostanut todella hyvältä kun olisi itkenyt joka toisen sanan väliin. Isovanhemmillani oli siis timanttihääpäivä eli siis 60 vuotta naimisissa.

Kakkukin onnistui minusta aika hyvin, en ollut ennen oikein kaksi kerroksista kakkua tehnyt. Kakun sisällä oli valkosuklaamousse ja puolukkamousse ja kakun päällä vaahtokarkinmakuinen kaulintamassa. Myös kaikki kakussa oli syötävää paitsi ison ja pienen kakun välissä oleva muovinen tukilevy. Ainakin sain kommentteja, että kakku oli kivan näköinen vaikka se ei ollut ihan täydellinen. 

Meillä oli kyllä oikein mukava lauantai, olimme tosiaan ensin naantalin kylpylässä syömässä ja ruoka oli kyllä ihan hyvää. Tuntui kyllä siltä kun tulimme meille että kaikki melkein kieri eteenpäin, hengittäminenkin oli vaikeaa kun mahassa asui 3 ruokalajin vauva ja odotti vielä kakkupalaa.

Isovanhemmistani on kyllä paljon oppimista. Ajatelkaa oikeasti siis 60 vuotta sama naama vierellä, ei helkutti hei :D Uskomatonta että jotkut on olleet niin kauan yhdessä, kuitenkin varmasti käyneet läpi erilaisia parisuhdekriisejä yms. mutta silti selvinneet yhdessä eteenpäin. Ihanaa miten jotkut voivat olla toiselleen sielunkumppaneita ja ihan erottamattomia. Rakkautta oli paljon ilmassa lauantaina ja hymyä ja naurua.

<3